torstai 17. tammikuuta 2019

SAIL AWAY #3: Tyyntä myrskyn edellä

Mun purjehdusmatkan viimeinen stoppi oli Turku. Sitä ennen vietettiin yksi yö kauniissa pienessä lahdessa, joka myös pirate bay:ksi nimettiin. Matkustettiin läpi sateen ja myrskyn, katsoen kun muut veneet ja laivat pakenivat sitä suoraan lähimmälle rannalle, kuin maailmanloppua pakoon. Me jatkettiin matkaa suoraan kohti Turkua. Otettiin kaikki irti myrskyn tuomasta tuulesta. Itse piilouduin hetkeksi hyttiin, kun huomasin, ettei vaatteeni olleetkaan niin vedenpitäviä kuin luulin. Ja palasin takaisin kannelle saapuessamme aurajoen varrelle pystytettyyn vierassatamaan. Oltiin haaveiltu jo hetken aikaa kuumasta saunasta, mutta petyttiin, kun kuultiin että sauna on käytössä vain kesäsesongin aikaan. Jäi siis saunassa lämmittelyt väliin. 
Turusta muut jatkoivat matkaa kohti Ahvenanmaata ja Ruotsia - minä puolestaan juoksin kohti Helsinkiin suuntaavaa Onnibussia. Ja vaikka jäin kaipaamaan reissaamista, nautin ihan mielellään taas kotona oman sängyn pehmeydestä ja oikean vessan mukavuudesta. 

xIMG_4882 xIMG_4940 xIMG_4866 xIMG_4930 x091218DSC04684 xIMG_4909 xIMG_4827 xIMG_4807 xIMG_4944 xIMG_5007 xIMG_5032 x091218DSC04755 xIMG_5042

sunnuntai 21. lokakuuta 2018

SAIL AWAY #2 - Kohti aurinkoista Hankoa

Käärmesaarella aamu alkoi aikaisin, ja aika pian heräämisen jälkeen lähdettiin jo matkaan. Veneen kapteeni oli aina auringonnousun aikaan ylhäällä, ja näin päästiinkin aina ajoissa purjehtimaan. Matkan tarkoituksena oli päästä viikon loppuun mennessä Turkuun ja pysähtyä matkan varrella yhdeksi yöksi Hankoon. Mun lempi hetkiä tällä reissulla oli ehdottomasti yhteiset aamupalat, jotka syötiin veneen kannella aina hetken päästä purjehtimisen aloittamisesta. Nostettiin leivät ja myslit sekä kasvikset ja levitteet kannelle, juotiin juuri keitettyä kuumaa teetä, ja vain nautittiin aamupalasta ja mahtavista maisemista. 
Ennen Hankoon saapumista yövyttiin yksi yö jossain lähellä Strömsöä. Ja vaikka kuulostaakin todella kliseiseltä, niin pakko sanoa ettei tämän yöpaikan löytäminen mennyt ihan niin kuin Strömsössä. Saariston keskeltä oli vaikea löytää turvallista kiinnittymispaikkaa, ja kapteenin etukäteen katsoma paikka olikin liian kivikkoinen. Haasteeksi tulikin löytää paikka, jossa vene ei pääsisi yön aikana osumaan kallioon. Lopulta yksi miehistön jäsenistä pulahti veteen, ja päästiin kiinnittymään turvallisesti läheiseen pikkusaareen. Päivällisen jälkeen lähdettiin pienellä porukalla tutustumaan tähän autiosaareen. Katseltiin tähtiä kalliolla loikoillen. Ja vaan nautittiin luonnon läheisyydestä. 

lIMG_4886 lUntitled 1 lIMG_4870 l091218DSC04583-1 lll lIMG_4682 lIMG_4741 llIMG_4795 lIMG_4801 lIMG_4794

keskiviikko 12. syyskuuta 2018

SAIL AWAY #1 - Ensimmäinen yö Käärmesaaren laiturissa

Oon palannut kaksi päivää sitten reissusta, mikä tarkoittaa sitä, että koin taas suurta tarvetta kirjoittaa blogiin muutaman uuden sanan. Tällä kertaa lähdin aika extempore muutaman saksalaisen kaverin kanssa purjehtimaan. Siis MINÄ, PURJEHTIMAAN. Kaksi sanaa, joita en olisi ennen kuvitellutkaan sanovani samassa lauseessa. Kavereiden purjehduksen tavoitteena on kiertää Itämeren rannikkokaupungit muutamassa kuukaudessa. Kulkuvälineenä kapteenin isoisän purjevene 70-luvulta. Mä itse hyppäsin vain pidennetyn viikonlopun verran kyytiin, Helsingistä Hangon kautta Turkuun. Oon aina sanonut, että oon itse enemmän metsäihmisiä. Oon nauttinut metsän elämästä, ja toisaalta taas sen rauhasta. Oon tykännyt puiden vaihtuvista väreistä, ja pitkästä heinikosta, sekä metsien tarjoamista marjoista ja muista herkuista. Enkä oo koskaan oikeastaan ymmärtänyt kavereitani, jotka sanovat rakastavansa merta. Mulle meri on ollut ennestään vain iso lätäkkö vettä. Omalla tavallaan jotain niin pelottavaa, mutta samalla taas todella tylsää. Enkä voi olla myöntämättä, että kyllä mullakin on ollut ennakkoluuloni purjehtimisesta ja sitä harrastavista ihmisistä. 
Kuitenkin, kun yksi ystävä pyysi liittymään saksalaisen joukon seuraan, ajattelin, ettei purjehdusreissun kokeilemisessa olisi mitään menetettävää. Pahimmassa tapauksessa palaisin muutaman päivän päästä kotiin tietäen, ettei meri ja siellä seilaaminen ole mun juttuni. Näin ei kuitenkaan  onnekseni käynyt. Ei merestä tullut uutta lempparia metsien tilalle, mutta jollain tapaa opin arvostamaan myös sitä vähän enemmän. Lähes koko reissun meitä helli ihanan aurinkoinen sää, ja samalla pääsin ihailemaan kivoja saaristomaisemia hyvässä seurassa. Ei siis valittamista. Ensimmäisenä purjehduspäivänä lähdettiin Helsingistä iltapäivällä, mutta tuulen ollessa aika surkea, päädyttiin vain läheiselle Käärmesaarelle, eli käytännössä siis Espoon puolelle.  Tehtiin iltapalaksi itse sushia sillä ajatuksella, että ruokaa syödään lähinnä suulla silmien sijaan. Samalla nautittiin kaupungin tarjoamasta nuotiopaikasta, ennen kuin käytiin nukkumaan odottaen seuraavan aamun aikaiasta lähtöä.  

kIMG_4616 kIMG_4750 kIMG_4635 kIMG_4164 kIMG_4656 kGOPR3083 kIMG_4629 kIMG_4667 kDSC04387 kIMG_9297

keskiviikko 31. tammikuuta 2018

BUDAPEST: "Nice to have You here!"

Tässä tulee mun viime kesän reissun viimeiset muistelut, mikä tarkoittaa sitä, että pian oon varmasti taas haaveilemassa uudesta matkasta. Niin kun oon huomannut, jätän aina kaikki suunnittelut viime tippaan. Ja mä tavallaan tykkään siitä. Tälläkin reissulla en tiennyt mihin jatkaisin matkaani Roomasta, ennen kuin edellisenä iltana ennen matkaan lähtöä. Ferrarasta lähdin päiväksi Triesteen, jossa makoilin rannalla (kivisellä jalkakäytävällä) saaden kesän ensimmäiset rusketukset iholle. Tässä kohtaa reissua aloin olla jo aika väsynyt kuumaan säähän ja matkusteluun, joten rannalla makoilu ja viileässä vedessä pulahtelu oli kyllä ihanaa vaihtelua kaupunkien läpi kävelemiseen. Triestestä otin yöbussin Budapestiin, jossa vietin reissun viimeisen viikonlopun. Budapest on yksi niistä harvoista kaupungeista, joihin mun on aivan pakko lähteä uudelleen. Yksi viikonloppu ei riittänyt mulle alkuunkaan! Budapestissä majoituin tosi kivassa hippihostellissa, Mandala hostel, mikä oli paljon rauhallisempi ja kotoisampi, kuin kaupungin bilehostellit. Mun makuun ehkä vähän liiankin kotoisa, sillä mulla oli kokoajan sellainen tunne kun olisin oikeasti näiden työntekijöiden kotona. Voitti se silti keskustan meluisat bilehostellit täysin! Ilmaisella kävelykierroksella löysin jälleen uusia reissukavereita, joiden kanssa viihdyinkin koko viikonlopun. Käytiin porukalla laulamassa karaokea, kirppariostoksilla, kurkkaamassa draculan luolaan, ja vaan vietettiin aikaa ympäri Budapestiä. Mun oli tarkoitus käydä vielä luolakiipeilemässä, mutta edellisenä iltana loukaksin polven niin pahasti, etten sitten uskaltanut lähteä kiipeilemään. Tässä siis ainakin yksi syy siihen, miksi mun on aivan pakko palata Budapestiin vielä uudelleen!

yyIMG_0158 yyIMG_20170902_200656_589 yyIMG_0149 yyIMG_0160 yyIMG_0156 yySnapchat-2139041463 yyIMG_0135 yy20170901_173139 yyIMG_0141

torstai 25. tammikuuta 2018

ITALIA #4 FERRARA: My Favourite

Tällä hetkellä katselen ikkunastani ulkona sulavaa lunta ja harmaata maisemaa, joten ajattelin että mikä olisikaan parempaa, kuin palata taas kesän muistoihin Italiasta. Rooman hullunmyllyn jälkeen otin tosiaan bussin Ferraraan, ehdottomasti tämän reissun lempipaikkaan. Vähän yli vuosi sitten kirjoitin postausta meidän Riikan matkasta, jolla yövyttiin couchsurfingin kautta löydetyn Italialaispojan ja sen vaihto-opiskelijakavereiden soluasunnossa. Nyt Ferrarassa yövyin tämän saman pojan äidin luona. Kun illan pimetessä kävelin ensimmäistä kertaa ystäväni kanssa Ferraran katuja, rakastuin kaupunkiin heti. Se näytti kuin pieneltä kylältä vanhoista lastenkirjoista. Kapeat kuja oli koristeltu kauniilla mukulakivillä, ja pienet kiviset talot oli sävy sävyyn maalattuja. Jos mun pitäisi valita mun lempipaikka tästä kaupungista, valitsisin täysin miettimättä ystäväni kattoterassin. Mulla on aina ollut joku juttu kattoterasseihin, ja haaveilen vielä joskus itsekin omistavani sellaisen. Joka aamu join aamuteen ulkona, katsellen toisiinsa yhdistyviä kattoja, ja kuvitellen millaista tällä olisi ollut elää kauan sitten. Davide kertoi mulle, miten kyseinen alue oli ollut aikoinaan Juutalaisten aluetta, ja siksi talot ja kujat on rakennettu mahdollisimman sokkeloisiksi. Jokaisesta asunnosta on myös vielä nykyään kulku talojen katolle, jota kautta ennen aikaan Juutalaiset ovat joutuneet pakenemaan heitä vainoavia ihmisiä. Mulla itselläni oli Ferrarassa tosi kotoisa olo. Vaikka Daviden vanhemmat puhui todella vähän englantia, tunsin oloni tosi tervetulleeksi. Aivan kun olisin ollut osa perhettä. Ja uskon hyvin vahvasti, että jos joskus Italiaan taas eksyn, on mulla siellä edelleen paikka missä majoittua. 

zzIMG_0049 zzIMG_0053 zzIMG_0034 zzIMG_0010 zzIMG_0028 zzIMG_0024 zzIMG_0061 zzIMG_0059 zzIMG_0047 zzIMG_0055 zzIMG_0070